Tulin eräs päivä siihen tulokseen, että Eepi on älykkö. Siitä on todisteena sauraavat seikat, Eepi nimittäin...:
*oppii temppuja todella nopeasti, jopa haastavammatkin.
*huomaa pienistäkin eleistä, millä tuulella olen, ja käyttäytyy sen mukaan.
*tunnistaa lempinimensä, ilmeisesti äänen perusteella (Eepula, Eepinpeepi, Epsupepsu, Puli-ukko, Epsu, Eppu jne..)
*oppi todella nopeasti miten aktivointipallosta saa parhaiten nameja (vierittää kuonolla pallon seinään pahki. Toinen tekniikka on ottaa pallo suuhun ja tiputtaa se.)
Okei, myönnetään, ehkä Eepi kuuluu älykkyydessä koirien valtaväestöön... Mutta on sen pääkopassa tapahtunut jotain kehitystä! Pentuna se oli niin yksinkertainen otus, että huh-huh... Siihen verrattuna Eepistä on kasvanut nuori nero.
Tai ainakin jos kysyy minulta, olenhan Eepin "mamma"... Äitien mielestä omat lapset ovat aina älykkäimpiä, suloisimpia ja kaikin puolin parhaimpia, eikös..?
Vaikka en nyt Eepin äiti olekaan, niin sen kasvattimami kuitenkin. Ylihuolehtiva, paapova ja tuon karveisen, 30 kilon lapsensa kanssa hääräävä mamma. Jolle se oma lapsi on kaikki kaikessa.
Joku, joka ei ole ikinä omistanut mitään eläintä, voisi pitää minua jo hulluna tämän takia... Huh, toivottavasti te blogin lukijat olette eläinihmisiä ja ymmärrätte tämän!
Ja minä kuittaan, piste, pilkku ja huutomerkki.
Eepi on nuori, villi jämttipoika, mammansa lellikki ja hirvikoiran alku. Blogi on siis kokonaan omistettu Eepille ja Hänen Riehuisuutensa tohinoille.
Mun mielestä meidän Hillakin on noin koiraksi kauheen fiksu. Se ei häsellä ja hösellä kun sille opettaa uutta, vaan keskittyy, kattoo ja oppii muutamalla toistolla. Eikä sit kestä yhtää enempää niitä toistoja vaan kyllästyy. Toisinkuin noi meidät muut jotka häseltää jonkun namin perässä yhtä sun toista eivätkä yhtää tiedä mistä on kyse ku eivät ehdi ajatella :D
VastaaPoistaHei apua, kuullostaapa tutulta! :D Oih, jämtit ovat neroja :'D
VastaaPoista