Kuten otsikosta näkee, tämän päivän lenkki meni niin hienosti ettei mitään rajaa. Okei, tuo kuullosti sarkastiselta, mutta oikeasti! :D
Aluksi käytiin lenkillä ensimmäistä kertaa potkurin kera. Ja hyvin meni, vaikka aluksi vähän haparoikin kun Eepi ei tiennyt kummalla puolella potkuria sen pitäisi oikein olla. Kun Eepi sai purettua pahimmat energiat tuohon, kävimme heti peräjälkeen toisen lenkin ILMAN potkuria.
Tämä lenkki sujuikin sitten tosi hyvin! Eepi oli käveli niin nätisti, olen ylpeä. Poika tassutteli vierelläni niin että hihna pysyi löysällä, pari kertaa kyllä vetaisi, mutta hoksasi tulla vierelle. Ikinä ei ole lenkki mennyt noin hyvin!
Niin ja... Kun menimme rivitalojen ohi, yhden pihalla oli 3 lasta. Kaksi poikaa (toinen ehkä 10 vuotias, toinen 11-12, ehkä vanhempi) sekä pikkutyttö.
Otin namit esille, ja pidin Eepin vierelläni. Se kulki oikein nätisti, ei vilkaissutkaan lapsiporukkaan.
Kun olin mennyt porukan ohi, pojat keskustelivat näin;
1- Oi ei...
2- Mitä?
1- Tuossa on tollanen husky. Niistä tulee isoina näin isoja. *näyttää kädellä melkein 1½ metriä*
Saattoivat puhua vielä lisääkin, mutta tuo nyt oli ainoa mitä kuulin :'D Olisi tehnyt mieli huikata, että tää on kyllä jämtti eikä kasva tätä isommaksi....
Muuten, Eepiä on tähän asti luultu jo norjanharmaaksi, karjikseksi, huskyksi ja sudeksi. Että näin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti