Eepin tohinat: "The best thing about me is you"

Ah, rakastan viikonloppuja! Ja niin rakastaa Eepikin (vaikka se tuskin tajuaa mitään viikon kulusta), sillä viikonloput tietävät pitkiä lenkkejä jäällä.
Siispä namit taskuun, koiranlelu kainaloon, kamera sekä pilli kaulalle ja Eepi hihnan päähän! Pakkastakin oli vain muutama hassu aste, ja ilma täydellinen.
Suunnattiin JÄLLEEN jäälle, se kun on paras paikka pitää koiraa vapaana täällä lähellä.
Heti kun saavuttiin jäälle, huomasin että siellä oli lapsikatras äiteineen hiihtämässä, ja tulivat vielä vastaan. Noh, onneksi Eepi oli vielä tässä vaiheessa kiinni. Otin nameja käteen, ja jännityksellä lähdettiin ohittamaan perhettä.
Pikkulapset taisivat pelätä isoa koiraa, perheen äidin puheista päätellen. ("Kattokaa kun koira on hihnassa, ei sitä tarvi pelätä. Nii, hihnassa on...")
Pelotti, jos Eepi innostuisi pikkulapsista ja haluaisi mennä tekemään tuttavuutta. Mutta pelko osottautui turhaksi! Eepi käveli tosi nätisti perheen ohi. Piti katsekontaktin, hihna oli löysällä eikä vilkaissutkaan ihmisiin päin.
Kun perheen äiti vielä sanoi lapsilleen, että "Katsokaa nyt, noin nätisti meni ohi", olisin voinut sulaa ylpeydestä.

Lopulta olimme tarpeeksi kaukana ihmisistä, ja uskalsin päästää Eepin vapaaksi. Ja hauskaa oli! Käveltiin jäällä, leikittiin ja Eepi sai noutaa lelua.
Tämän hauskuuden pilasi vain se, että olin arvioinut väärin.. Olimme nimittäin menneet niin kauas, että ajattelin ettei kukaan muu tulisi sinne. Noh, ohitsemme meni kuitenkin kultsu omistajineen. Ja Eepi meni perään... Kun nolostuneena juoksin hakemaan Eepin takaisin, otin Eepin hihnaan kiinni ja lähdettiin suoraan kotia kohti. Meillä on nimittäin käytäntönä, että jos Eepi käyttäytyy huonosti, niin sitten joutuu kiinni ja lähdetään kotiin.
Tämän takia ehdittiin olla lenkillä suht vähän aikaa, olisin mielelläni ollut siellä pidempäänkin. Noh, ehkä päivälenkki sujuisi paremmin?
Kuitenkin, matka kotiin sujui varsin hyvin. Eepi taisi huomata että olin kiukkuinen, joten käveli oikein nätisti. Ohitettiin myös villakoira omistajineen, ja se sujui mainiosti, Eepi meni nätisti ohi vaikka villis haukahti.
Nuo ohitustilanteet ovat siis parantuneet, ainakin jonkun verran.. Jospa se alkaisi siitä oppia. Tai saahan sitä ainakin toivoa :D

Vielä vähän kuvia lenkiltä;