Uusivuosi

Täällä taas, uusi vuosi, uudet kujeet!

Juhlistimme Uutta vuotta (perinteisesti) mökillä, 80 km päässä Rovaniemeltä, eli toisinsanoen korvessa. Mukana koirien ja perheen lisäksi sukulaisia Siri jackrusselinterrierinsä kera.
Vuoden 2010 viimeisenä päivänä Eepi jakoi tuttuun tapaansa loputonta rakkauttaan kaikkia kohtaan. Kiehnäsi jokaisen luona, kerjäsi huomiota ja saattoi tehdä 'mangustit' ynnä muita temppujaan jotta HÄNET huomattaisiin.
Eepi pääsi myös juoksemaan moottorikelkan perässä, ja tietenkin leikkimään pihassa Lunan kanssa. Iltaa myöten Eepi rauhottui, ja meni nukkumaan grillikotaan, vallaten ainakin kahden ihmisen edestä tilaa.
Ja sitten tuli se jännä paikka; raketit! Olin hermoillut etukäteen, miten Eepi suhtautuisi tähän paukkeeseen... Luna oli sisällä, ja Eepi oli ulkona meidän seuranamme. Ensiksi laukaistiin iso suihku, joka piti sihisevää ääntä.. Eepi käänteli päätänsä ja katsoi silmät selällään! Suihku päästeli lopussa paukkuvaa ääntä, mutta siitä Eepi ei ollut moksiskaan. Huh!
Sitten oli rakettejen vuoro. Istuin Eepin kanssa terassilla ja pidin sitä pannasta kiinni, samalla puhellen rauhallisesti ja silitellen. Fiiiiiuuuuuuu... PUM! PUM! PUM! Eepin silmät olivat kuin lautaset kun se tuijotti raketteja! Hieman vikinää, hermostunutta liikehdintää... Eepi katseli ympärilleen, ja yht'äkkiä hyppäsi selkäni takaa karkuun!
Huutelin Eepin perään ja lähdin jälkittämään sitä, mutta kohta kuulin takaani veljeni äänen, "Eepi on täällä!" Mokoma... Eepi oli kiertänyt talon ja tullut takaisin terassille. Ja minä sain lähestulkoon sydärin...

Myöhemmin Eepi sai hillua vapaana pihassa, enkä juuri kiinnittänyt siihen huomiota. Vasta sitten kun olin hakemassa kameraa, katselin että missä Eepi on... Vastahan se oli tässä istuskelemassa? Mutta sitten näinkin Eepin heijastinpannan, ja hahmotin pikkuhiljaa Eepinkin... Se oli parin metrin päässä, mutta paikassa jossa ei ollut valoja, joten sitä oli hankala erottaa.
Sitten tajusin, että sen vierellä oli toinenkin hahmo. Toinen koira! Ehdin ajatella, että Eepi leikkii Sirin kanssa, kunnes ymmärsin että ei Siri ole noin iso. Apua! Ehdin juuri huutaa muille että pihassa on vieras koira, tuntematon koiruus lähti juoksemaan kovaa vauhtia tielle. Eepi perässään! Juoksin tienristeykseen ja huutelin Eepiä, kun äiti ja veli olivat menossa hakemaan sisältä pilliä... Mutta sitten näin Eepin hahmon juoksevan minua kohti, ja se läjähti koko painollaan syliini nuollen naamaani. Eepi laitettiin kiinni, ja mietittiin mistäköhän se toinen koira olikaan tullut.
Ei mennyt kauaakaan aikaa, niin koira tuli takaisin pihaan. Nyt kun näin sen valossa, tunnistin sen suomenpystykorvaksi. Oli kai lähtenyt raketteja pakoon. Se leikki Eepin kanssa aikansa, ja aamuyöstä lähti kaiketi kotiaan kohti jolkuttelemaan.

Tällainen oli siis Eepin ensimmäinen Uusi vuosi, oli aikalailla vauhtia täynnä... :D Nyt sankari makaa lattialla, taisi juhlinta uuvuttaa pikkuisen!