Aloitetaanpa ihan alusta. Aamupäivällä päätettiin lähteä kaverin kanssa (jälleen) koirapuistoon. Koska hän oli vasta heräillyt, niin minulla oli aikaa lähteä tunniksi asioille, Eepin kera.
Äidin piti käydä pikaisesti kirpparilla, joten minä ja Eepi lähdettiin vähän kävelemään. Aluksi Eepi oli ihan täpinöissään, eikä millään malttanut kävellä nätisti. Lisäksi se säikähti (nynny :D) variksia jotka lähtivät aidan päältä lentoon, ja rupesi räksyttämään niille. Mutta onneksi Eepi rauhoittui, ja kun käännyimme takaisin, meni tuon pienen lenkin loppu varsin hyvin.
Huomasin muuten, että olen sentään saanut tehtyä jotain oikein tuon koiran koulutuksessa...
Se ei nimittäin välitä autoista tai kaupungin metelistä. Vaikka autot kulkivat ohi, mopot pärisivät ja jarrut kirskuivat, niin ei tuo koira välitä. Ja onneksi ei, se nimittäin helpottaa elämistä huomattavasti. En halua edes kuvitella millaista se olisi, jos tuo rupeaisi tempomaan hihnassa aina auton nähdessään.
Kun olimme tehneet tuon pienen kirpparireissun, lähdettiin käymään eläinkaupassa. Tarkoituksena oli nimittäin katsella Eepille valjaita.
Myyjä oli tosi mukava, ja tykkäsi Eepistä. Vaikka Eepi olikin aluksi ihan ihmeissään ja sätkyili kaupassa sinne ja tänne, niin se rauhoittui nopeasti. Testattiin kaksia valjaita, ensimmäiset olivat vähän liian pienet mutta toiset olivatkin täydelliset. Ja Eepi ihastui myyjään.. Aina kun myyjä kumartui Eepin lähelle laittaessaan valjaita, niin Eepi osoitti rakkauttaan nuolemalla tämän naamaa.
Minulla tuo nolotti hiukkasen, mutta myyjää vain nauratti :D Kun olimme testanneet valjaat ja menossa kassalle, niin myyjä kysyi saako Eepille antaa nameja. Vastaus oli kyllä, tietysti.
Myyjän antaessa Eepille herkkuja, Eepi taisi lopullisesti ihastua, sen näki palvovasta katseesta ja hännänheilutuksesta. "Nyt on sitten pusut ansaittu", totesi tuo mukava myyjä lopuksi.
Kun olimme ostaneet valjaat (sekä vähän koulutusnameja), lähdettiin menemään koirapuistoon.
Puistossa kävi vähämmän kiva juttu. Eepi joutui tappeluun.
Puistoon tuli nimittäin iso, uroskoira, jonka käytös oli Eepille liikaa. Koira oli nimittäin aika mahtaileva, murisi ja yritti "pomotella". Aluksi Eepi vain meni väliin, kun tuo vieras koira yritti lähestyä Kiriä. Aina kun koira yritti tulla lähelle, Eepi syöksähti sen ja Kirin väliin. Mutta sitten kun vieras koira hyppäsi minua päin, Eepin suhtautuminen koiraan muuttui. Seuraavan kerran kun koira lähestyi kiriä, Eepi näytti hampaat ja murisi. Ja siitä se sitten lähti.
Ei mikään paha tappelu, ei karvat pöllynneet tai tullu mitään haavoja, mutta sain lähestulkoot sydärin. Onneksi koiran omistaja sai koiransa kiinni. Lähtivät sitten puistosta pois.
Mietin jo että pitäisikö meidänkin lähteä, mutta Eepi oli muita koiria kohtaan niin nätisti, että jäätiin kuitenkin puistoon. Eikä sen jälkeen tullut mitään ongelmia.
Tiedä häntä mikä siinä sitten oli, kaikkien koirien kemiat ei vaan natsaa....
Joka tapauksessa, olimme koirapuistossa päälle 2 tuntia. Ja Eepi oli ihan simahtanut kun päästiin kotiin :D Kopin katolla se nukkui, reppana. Taisi olla väsyttävä päivä.
Ja kuvia;
Jälleen yksi koirakamu-rakkaus :D
Sekopäät.
Hullujen koirien kerhosta, päivää.
Yhteishyökkäys!
Ja Eepi vetää hännästä, ylläri ylläri.
..Mitä tässä tapahtuu..?
Eepin ja Kirin rakkaustarina:
Ja sitten pari pärstäkuvaa loppuun:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti