torstai 10. helmikuuta 2011

Turvakoira

Täytyy aluksi sanoa, että halveksin niitä ihmisiä jotka ottavat koiran munanjatkeeksi tai turvaksi. "Mitä isompi koira, sitä kovempi (tai turvallisempi olo)" lienee joku motto nykyisin, kun niin usein otetaan koira väärästä syystä. Joten korostan tätä nyt tässä alussa, ettei kukaan vaan luule että olen tällä; "jee mulla on iso koira joka suojelee mua ja rökittee tejät"-asenteella liikkeellä ;)

Mutta, asiaan.
Silloin kun Eepiä ei ollut, ja meillä oli vielä rakas Jane cavalier luonamme, en uskaltanut liikkua pimeällä. Pelkään pimeää, joten lenkitys illalla... Ei kiitos! Ja pelkään kuollakseni humalaisia ja raiskareita (jotka minun mielikuvissani liikkuvat pimeällä), joten niiden pelossa en halunnut lähteä lenkille. Pieni cavalier kun ei olisi tuonut kovin mahtavaa turvallisuuden tunnetta...
Niin, se oli silloin.
Ja nyt on Eepi. Iso, lihaksikas, 25 kiloinen, hallitsematonta energiaa pursuava koira, jota monet eivät enää usko pennuksi. Ja kas kummaa, nyt iltalenkit ovat mieluisia!
Eepin kanssa en osaa pelätä niin paljoa. Eihän kukaan täysjärkinen tulisi uhittelemaan, kun kävelee tuollaisen koiran kanssa, eihän?

Eepin ansiosta olen päässyt jo suht hyvin pelostani liikkua pimeällä. Uskallan jopa liikkua iltaisin metsässä (ennen se oli ehdoton ei!), vaikkakin huutelen siellä kaikkea typerää "pelotellakseni mahdollisia kimppuun hyökkääjiä".
Nytkin kun kävimme lenkillä ja oikaisimme metsän poikki, kailotin kovalla äänellä kaikkea tämän kaltaista; "On se hyvä että on näin iso koira! Vaikka olet sinä Eepi vähän turhan vahva, ja kun olet tuollainen agressiivinen luonne! Eilenkin taas hyökkäsit sen naapurin kimppuun, ja nyt se on sairaalassa..." jne...

Jos tuolla huutelulla ei ole muuta vaikutusta, niin ainakin sen kuulija saa makeat naurut. Luullakseni. Ellei se raukka sitten ota tosissaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukijat