Mikä kumma siinä on...

Että hirvikoiran pitäisi olla heti valmis? Täydellinen paketti, joka heti metsälle päästyään löytää hirven, seuraa tiiviisti, pysäyttää taitavasti ja haukkuu loistavasti? Ja auta armias, jos jollekin toiselle hirvikoiran omistajalle myöntää, että koira ei ole vielä haukkunut hirviä... "Meidän Musti jo ensimmäisellä kerrallaan seurasi hirveä 4 tuntia ja haukkui niin että kaira kaikui! Kyllä se on oikea hirvikoira! Kyllä sen koirasta huomaa, milloin on hyvä hirvikoira ja milloin ei. Ei Mustikaan ole mikään sylipuudeli, sillä on selvästi vaistot tallella... Ei sitä pidä hirvikoiraa pilata liialla lellimisellä, yms yms yms..."

Hyvin, hyvin ärsyttävää. Eihän mistään agi-kentästäkään voi ensimmäisellä kerralla suoriutua täydellisesti, tarvitaan paljon harjoittelua ja kärsivällisyyttä.

Eepiä käytetään nyt metsällä niin paljon kuin ehtii. Itselläni ei ole mikään kiire tuon metsästämisen kanssa, olen varautunut siihen että oppimiseen menee jopa vuosia.
Toistaiseksi en oikein tiedä miten suhtautua noihin hirvimiehiin joiden koirat ovat heti kotiuduttuaan valmiita hirvenhaukkujia ja oikeita mestari-vuffeja, ja joiden mukaan koira on pilalla jos se osaa temppuja. Niiden mukaanhan olen pilannut Eepin täysin.
Mutta Eepi menee "pilalle" siitä että sitä hellitään ja se osaa temppuja, niin sitten olkoot pilalla. Ensisijaisesti se on perheenjäsen, eikä sen arvo vähene minun silmissäni vaikka siitä ei hirvikoiraa tulisikaan.
Sääliksi käy niitä koiria jotka otetaan luullen että koira lähtee heti metsään päästyään intopallona hirvien perään. Liian usein löytyy "myydään 2-v haukkumaton hirvikoira"-ilmoituksia.
Tuota kohtaloa ei Eepille tule.

Tekemisen puutetta

Toissapäivänä oli sitten viimeinen näyttelykurssi. Tällä kertaa meidän lisäksemme oli vain nuori collie-poika. Toisaalta se oli hyvä, sillä saatiin tosi paljon avustusta ohjaajalta.

Eepi oli juuri tullut mökiltä (poika oli viikonlopun metsällä, kävi jopa ajattamassa hirviä mutta ei saanut pyshtymään), ja oli ihan sippi. Siksi varsinkaan alussa se ei jaksanut keskittyä. Yleensä jos Eepi on väsynyt, en rupea sen kanssa treenaamaan, mutta näyttelykurssille halusin kuitenkin mennä. Loppupuolella Eepi innostui uudestaan ja meillä meni paljon paremmin.

Ai niin, jostain syystä collie on koko kurssin ajan pitänyt Eepiä palvonnan kohteenaan. Eepihän on siitä ollut ihan hämillään. Tällä kertaa annettiin koirien tauolla juoksennella hallissa keskenään, ja sehän oli molemmista niin kivaa! Ja oli mahtavan näköistä kun ne pyörivät, syöksähtelivät, juoksivat, hyppivät, heittäytyivät selälleen, nuolivat toistensa naamaa ja korvia... Pikku homppelipojat. Toivottavasti nähdään collie-pojua vielä jossain, muuten Eepin sydän särkyy.

Vähän mietityttää että mitä me nyt ruvetaan tekemään, kun kurssi on ollut aika pitkään se viikon kohokohta. Sellainen kiva yhteinen harrastus, jonne oli aina kiva mennä. Ja nyt se loppui. Pitää keksiä jotain uutta tekemistä... Tarkoituksena on kyllä opetella uusi tanssi Eepin kanssa, sillä ensimmäinen menee jo hyvin. En vain ole vielä keksinyt sopivaa musiikkia.

Ehdotuksia otetaan vastaan! :)

Eepi ja Luna ne yhteen soppii....

No nih, tällainen kuva (ja video) pläjäys. Tajusin että en ole pitkään aikaan julkaissut Lunasta ja Eepistä yhteiskuvia, joten nyt onkin korkea aika näille riehumiskuville.

Eepi tykkää Lunasta ja Luna tykkää Eepistä, vaik Luna välil esittää ettei muka kiinnosta... ♪

Syksyn iloja ilopillerin tapaan

Nyt on siis se aika kun juomakupissa oleva vesi on aina aamulla jäässä. Eepi ei pikkupakkasesta välitä, mutta itselläni kauhistuttaa jo etukäteen tuleva lumi sekä kylmyys. Viime talvena Eepi heitti kopistaan kaikki purut ulos ja repi oviaukon edessä olevan kankaan pois, mutta tänävuonna Eepi on toistaiseksi antanut purujen olla paikoillaan. Kun tulee lisää pakkasta, pitänee koettaa laittaa uudestaan kangas oviaukon eteen. Jos se antaisi sen tällä kertaa olla...

Pitkään aikaan ei ole tapahtunut mitään erikoisempaa. Ollaan käyty näyttelykurssilla, ja siellä meneekin jo tosi hyvin! Sekä Eepi että minä olemme edistyneet paljon... Noh, ei ihme koska lähdettiin 0-tasosta liikkeelle. Mutta jos tätä menoa jatkuu, uskalletaan ehkä lähteä juhannusnäyttelyihin :)

Näyttelykurssi on ollut kyllä tosi hyvä juttu meille. Vain yksi juttu on vähän haitannut: se kestää kokonaisen tunnin. Vaikka Eepiä kuinka motivoi, ei se jaksa kesittyä niin kauaa. Namupalat ei kiinnosta kauaa, ja jos lelun avulla yrittää saada sen kiinnostumaan, menee homma ihan yli.

Kotonakin treenatessa Eepi jaksaa keskittyä hyvällä tuurilla vartin ajan johonkin juttuun, mutta sitten pitää lopettaa kun huomaa että Eepillä rupeaa jo kyllästyttämään.

Eepillä ei muutenkaan ole juurikaan miellyttämishalua, mikä tekee koulutuksen mielenkiintoiseksi. Jos sillä on sellainen päivä että tekeminen ei kiinnosta, niin on turha edes yrittää opettaa sille jotain uutta.

Mutta onhan Eepi todella älykäs, oikealla tuulella ollessaan se oppii hurjan nopeasti. Meillä onkin tavoitteena että ennenkuin se täyttää 5 v, se osaisi 50 temppua. 21 jäljellä!

Ai niin, ollaanhan me käyty myös mökillä. Eepi on saanut käydä myös pari kertaa metsällä. Ensimmäisenä päivänä se juoksi päälle 20 km ja haki hyvin, mutta toisena päivänä meno oli laiskempaa. Toivotaan että ensiviikolla poika pääsisi uudestaan mökille :)

P.S. Tuo pikkupoika on tosi toimelias. Öisin se on mökillä raahannut ulos hiilisäkkejä, peiton ja pelastusliivit, ja silponnut niitä keskelle pihaa. Hmm...
P.P.S. Karvanlöhtöaika= aaargt!
P.P.P.S. Niin ja tässä niitä kuvia jotka lupasin, melkein kaikki kuvat ovat otettu mökillä.




"No niin, yritetään pysytä tässä coolina vaikka vähän haukotutt..."


"AAAAAAAAAAA"


"Äää mamma sä kuvasit!"








Riehupelle onnistui saamaan haavan juoksulenkillä, ei hajuakaan mistä.. Liekö puuhun törmännyt..






Toimelias poika.








Sukulaissielu.













Kerro kerro kuvastin, ken on jämtti kaunehin?


Sulokas kuin saimaannorppa.







'