sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Kiusankappale

Hei taas!
Toivottavasti ette ole kyllästyneet näihin Eepin ja Lunan riehuntakuviin, sillä näitä piisaa tälläkin kertaa. Mutta sitä ennen vähän muihin asioihin.
Pari viimeisintä viikonloppua ollaan vietetty mökillä, ja siellä onkin riittänyt koirille hommaa.
Touhotusta lumen keskellä, kelkan perässä juoksemista, hirven pään kaluamista ynnä muuta koiramaista. Kelkan perässä juokseminen on varsin hyvää kuntoilua Eepille, ja eilenkin poika kävi kahdella juoksulenkillä. Matkaa kertyi sellainen 15 km. Harmittaa vähän kun kelkkareitit eivät olleet parhaassa mahdollisessa kunnossa, ja pehmeällä lumella on hankala juosta. Mutta eipä se näyttänyt hirveästi Eepiä haittaavan...
Minua sen sijaan haittaa eräs asia. Eepillä on karvanlähtö. Ja sitä karvaa lähtee PALJON. Enkä edes ymmärrä miksi tuo kurja otus rupesi vaihtamaan turkkia keskellä talvea :D kertokaa minullekin jos hoksaatte mikä logiikka Eepillä oli siinä takana, olisi kiva tietää... Turkki on tietenkin nyt tosi ruman näköinen, vaikka yritän harjailla sitä mahdollisimman usein. Ainakin on hyvä (teko)syy olla menemättä näyttelyihin...


Herra rumaturkki.






Häntä...



























perjantai 10. helmikuuta 2012

Fiksu piski?

Lupasin viimeksi että seuraavassa päivityksessä tulee kuvia, mutta kuinkas sitten kävikään...
Noh, olen viime aikoina miettinyt kuinka älykäs/tyhmä Eepi on. Välillä se osoittaa todella hyvää ongelmanratkaisukykyä, mutta toisinaan taas... Se on yksinkertaisesti tyhmä.
Ensimmäisestä esimerkkinä se, kuinka Eepi osaa saada hyvin namuja aktivointipallosta. Sillä on kaksi tehokasta tapaa: joko ottaa pallo suuhun ja tiputtaa maahan, tai sitten vierittää palloa niin että se törmää seinään. Ihan kekseliästä.
Ja kun ottaa tyhjän voipakkauksen ja laittaa sen alle namuja, Eepi osaa nostaa pakkauksen sievästi viereen niin että pääsee nameihin käsiksi. Muitakin esimerkkejä on.
Yhtenä iltana Eepi oli vielä sisällä kun olin jo menossa nukkumaan. Pyysin isää viemään sen ulos, sillä Eepillä alkoi olla jo kuuma. Suljin huoneeni oven ja kapusin sänkyyn. Ei kuitenkaan mennyt kuin pari minuuttia, kun kuulin "koputuksen" (Eepi raapaisi ovea kahdesti). Avasin oven, ja Eepihän siellä oli, tiputti kengän eteeni ja heilutti häntä! Hienovaraista vihjailua, kenties? :D Samanlaista se on tehnyt esimerkiksi silloin, kun olin purkanut kauppakassin ja lattialle oli tippunut pakkaus jossa oli kaksi luuta. Itse istuin olohuoneessa katsomassa telkkaria, kun Eepi tuli viereeni ja laski pakkauksen nätisti maahan, katsoen minua odottavasti. Pitihän sille sitten luu antaa, kun niin nätisti 'pyysi'.
Noh, en siis tiedä kertovatko edelliset merkit siitä että sillä on jotain älyä pääkopassa, vai onko se niin että mamman muru on aina fiksuin.
Mutta täytyy sanoa että on paljon niitä hetkiä, jolloin mietin onko tuolla koiralla olemassakaan mitään aivotoimintaa. Esimerkiksi silloin kun se on monet kerrat molskahtanut veteen, kompastunut jalkoihinsa tai törmännyt ties mihin.
Viimeistään siinä vaiheessa rupeaa epäilemään kun Eepi ottaa "fiksuus ilmeensä", eli silmissä typerä katse, korvat vinksallaan, suu auki ja kieli roikkuu rinnuksilla asti.
Mutta ehkä meillä on vielä toivoa tuon otuksen suhteen, ostin toissapäivänä sille Haaparannalta älypelin jonka kanssa tulee luultavasti olemaan mielenkiintoisia hetkiä.
Ainakin sen perusteella että nähtyään pelin Eepi yritti syödä sen. Noh, yritys on kova!

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Mätsärit

Anteeksi etten ole kirjoittanut! Syynä laiskuus ja koulukiireet. Mutta sovitaan että ensi kerralla kun päivitän, niin teen sen kunnolla ja laitan paljon kuvia mukaan.
Viime sunnuntaina oli siis mätsärit. Sitä ennen käytiin vähän koirapuistossa purkamassa Eepistä virtoja, ja sitten lähdettiinkin ajelemaan kohti mätsäreitä.
Aluksi Eepi oli hermona koirapaljoudesta ja rupesikin käyttäytymään kusipäisesti ("en kuule sua, vedän tänne, meen tonne, ei kiinnosta, uik uik uik...."), mutta pikkuhiljaa se tottui. Hallissa saimme vallattua oman pienen nurkan jonne asetuimmekin odottamaan vuoroamme. Vieressämme odotteli labbis-neito, joka oli Eepin mielestä aivan vastustamattoman ihana. Eepi huokaili, tuijotteli, yritti hivuttautua lähemmäs ja välillä jopa vetää sinne päin. Onneksi se osasi olla kunnollakin.
Kehään päästessä Eepi käyttäytyi harvinaisen hyvin. Sain sen aseteltua seisomaan ja Eepi jopa pysyikin oikeassa asennossa. Tällä kertaa ryhtikin oli hyvä! Ainoa asia joka mättäsi, oli korvat. Ihan luimullaan. Taas. Noh, pääasia että Eepi käyttäytyy nätisti ja seisominen alkaa luonnistua.
Mutta sininen siis saatiin, ja sitten jälleen odottelemaan. Kohta sinisen saaneet pyydettiinkin kehään, missä sain Eepin seisomaan hienosti ja korvatkin olivat pystyssä! Mutta sitten joku puuttui, joten sinisiä ei pystytty vielä arvostelemaan. Joten takaisin kehän laidalle odottelemaan, ja punaiset arvosteltiin ensin. Tässä välissä Eepillä meni jo kärsivällisyys touhuun, ja kun päästiin lopulta kehään, oli Eepi jo väsähtänyt. Kun ei löytynyt kiinnostusta, ei löytynyt myöskään ryhtiä tai motivaatiota touhuun. Siitä huolimatta Eepi jaksoi seurata ihmeen hyvin, mutta harmiksi emme sijoittuneet.
Rupeamme siis harjoittelemaan tuota että korvat olisivat pystyssä :)

Lukijat