maanantai 28. helmikuuta 2011

Ja jälleen jäällä!

Nyt kun kerrankin paistoi aurinko kun pääsin koulusta, pitihän sitä lähteä oitis lenkille nauttimaan valosta. Ja kun oli vielä tosi lämmintä, vain -1 ! Kevät taitaa tehdä tulojansa, pikkuhiljaa :)
Suunnattiin siis Eepulin kanssa jäälle, mentiin tällä kertaa vähän eri reittiä ja Eepi oli tietenkin ihan innoissaan. Oli kaikenkaikkiaan varsin mukava reissu, ehdittiin nauttia edes vähän aikaa auringonpaisteesta.


Hymypoika. Ai että rakastan tuota jämttien tapaa hymyillä!


Hyvää keppiä, nam nam....


Kippurahäntä :D


"Mm, sopivan pikantti tuoksu.. Hieman hedelmäinen ja mäntyinen, sopivasti paahtunut auringossa..."


Ja sitten kimppuun!


Mikä typerä ilme...


GRAUH!! Lumihirviö!


Iloisempaa jämttiä ette tältä pallonpuoliskolta löydä ;D

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Uusi kaveri

Tänään Eepi tapasi toisen kerran pikkuserkkuni (9 v). Viime kerralla Eepi oli vielä niin pentu, että vain riehui joten ei päästy edes kunnolla katsomaan sitä. Tällä kerralla otimme Eepin sisälle kanssamme. Pikkuserkkuni, kutsutaan häntä nyt vaikka Millaksi, pelkää vähän koiria.
Tietenkin hän pelkäsi myös Eepiä, mutta onneksi Eepi oli tosi nätisti! Loppujen lopuksi hän silitteli ja halaili Eepiä tohkeissaan. Annoin Millan myös temputtaa Eepiä.
Aluksi sellaisia koiran ohjaajalle helppoja käskyjä, kuten istu, maahan ja anna tassu. Sen jälkeen vähän "hankalempia"(hankalempia noin nuorelle ja kokemattomalle) temppuja, kuten paikka ja ympäri. Lopuksi teimme "hyppy" tempun, eli Eepi hyppäsi Millan yli!
Käytimme Eepiä myös jäällä lenkillä, Millan pyynnöstä. Sielläkin meni tosi hyvin. Juoksutimme Eepiä niin, että menimme Millan kanssa kauas toisistamme ja aina kun Eepi juoksi toisen luo, niin toinen kutsui sitä. Tästä sekä Milla että Eepi olivat innoissaan :D
Lisäksi Millalla taisi syttyä pieni rakkaudenkipinä Eepiä ja muita isoja koiria kohtaan, ainakin näistä kommenteista päätellen;
"Eepi näyttää ihan sankarikoiralta. Sellaiselta niinku dekkareissa, sellanen poliisikoira joka ottaa kiinni roistoja. Niin että se on sankari."
"Isot koirat on ihania. Niitä on kiva halata. En taida pelätä niitä enää yhtään!"
"Eepi näytti kyllä vähän pelottavalta, mutta en mie enää sitä pelkää. Se on kyllä ihana."

Eli tämän päivän saldo, Eepille yksi uusi ihmiskaveri :)

lauantai 26. helmikuuta 2011

Pikku Eepi

...Joka ei enää ole pieni.
Säkäkorkeus on 64 cm (Jämttiuroksilla säkä vaihtelee siinä 57 - 65 cm välillä, ihannekorkeus 61 cm) ja paino on 29 kiloa!!
Vastahan se oli sellainen pieni, kainaloon mahtuva pallero, joka parinkymmenen metrin lenkin jälkeen simahti niin että se piti kantaa sylissä kotiin.
Ja nyt se on jättimäinen, ylitsepursuavaa energiaa täynnä oleva nuori koira... Missä välissä tuo muutos tapahtui? Milloin pienestä nyytistä tuli tuollainen jättiläinen? Henkisesti se on kyllä vain iso sylivauva...

Noh, niin kauan kun Eepi änkeää syliin istumaan, painaa ison päänsä käsivarsieni varaan, jahtaa häntäänsä, pelkää muurahaisia, nuolee kasvoni läpikotaisin ja osoittaa rakkauttaan koko maailmankaikkeutta kohtaan.... Niin kauan se on "Minun rakas pieni kultamurunamupuppelihanipuu", koko 29 kilon voimalla.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Päivitystä temppulistaan...

Ja jälleen täytyy päivittää Eepin temppulistaa. Tuo hokasi vartissa uuden tempun, ryömimisen, ja nyt se sujuukin siltä kuin vanhalta tekijältä. On muuten koomisen näköistä!
Eepi oppii muutenkin ihmeen nopeasti uusia temppuja. Jotkut temput se tajuaa muutamien toistojen jälkeen, haastavimmissa menee pari päivää. Nyt se osaa 19 erilaista temppua, jestas! Koirani on lapsinero! Nuori Einstein! En ihmettele vaikka se kohta rupeaisi täyttämään sudokuja....

Mutta, tässäpä tämä temppulista kokonaisuudessaan;
-Istu (myös merkistä)
-Maahan (myös merkistä)
-Kanna (annan jonkun tavaran ja Eepi kantaa sitä, kunnes käsken päästää irti)
-Irti
-Nouda
-Tänne (tulee luokse myös pillin äänestä)
-Paikka
-Seiso
-Anna tassu
-Toinen (antaa molemmat tassut)
-Tassut (nostaa molemmat tassut ilmaan)
-Ympäri (pyörähtää ympäri)
-Rukoile (nostaa tassut ja pään esim. tuolille, ja pitää paikoillaan kunnes sanon 'aamen')
-Nosto (seisoo kolmen tassun varassa ja ojentaa toisen etutassun ilmaan)
-Pukkaa (työntää leikkiautoa kuonollaan)
-Kasi (tekee "kahdeksikon" pujettelemalla jalkojeni ympäri)
-Hyppy (hyppää esteen yli)
-Ali (menee esteen ali)
-Ryömi

tiistai 22. helmikuuta 2011

Edistystä..!

Voin ylpeänä ilmoittaa, että Eepi käyttäytyy nyt paremmin lenkeillä!
Ongelmana on ollut vetäminen. Kun Eepi innostuu jostain hajusta, näkee toisen koiran tai ihmisen, niin se on menoa. Napakka kiskaisu, johon ei aina ehdi reagoida... Sen takia oikea käteni on ollut lähes jatkuvasti kipeänä.
Olemme harjoitelleet nätisti kävelemistä jatkuvasti, vaihtelevalla menestyksellä. Toisena päivänä menee hyvin, toisena päivänä Eepi on kuin valtava hirviö, joka ei tunnu kiinnittävään mitään huomiota hihnan päässä olevaan ihmisriepuun.
Nyt meillä on ollut selkeät säännöt lenkillä;
-Jos Eepi vetää, sen täytyy tulla vierelle istumaan. Lenkki jatkuu vasta kun Eepi rauhoittuu.
-Kun Eepi kävelee nätisti hihna löysällä, tulee kehuja ja namuja, mahdollisesti päästän hihnan pitkäksi. Jos Eepi tässä tapauksessa vetää, otan sen takaisin lyhyelle hihnalle.

Tuon ensimmäisen kohdan Eepi kyllä on osannut aina, mutta nätisti käveleminen ei ole oikein sujunut. Mutta nyt..! Harjoittelu on vihdoin tuottanut tulosta!
Kun äsken käytin Eepiä lenkillä, se otti minuun jatkuvasti katsekontaktia ja käveli vierellä hihna löysällä. Välillähän se tietenkin veti, mutta tajusi tulla vierelle istumaan ja odotti että sanon "hyvä, jatketaan", ja jatkoimme matkaa.
Selvää edistystä on siis tapahtunut! Ehkä tämä vielä tästä. Ainakin nyt on toivoa :)

maanantai 21. helmikuuta 2011

Kaikkea hauskaa...

Tämä päivitys ei nyt varsinaisesti liity Eepiin.. Tein vain testejä netissä liittyen Eepiin! Ja tulihan sieltä varsin upeita vastauksia :D

Tässä aluksi Oraakkelin vastauksia;

Kuka Eepi on?
-Isäsi rakastettu

Miltä Eepi näyttää?
-Ihan OK mutta nenässä on kamala finni.

Onko Eepi komea?
-Yhtä söpö, kuin sian saparo

Kuka on Eepin paras kaveri?
-Noita-akka

Oletko tavannut Eepin?
-En, mutta sinä olet huomenna.

Mitä mieltä olet Eepistä?
-Ei minulla ole mitään kantaa asiaan.

Mikä on Eepin lempiväri?
-Vaaleanpunainen

Mikä on Eepille kaikkein rakkainta?
-Se on semmonen juttu et jos kerron nii isi antaa selkään!

Mistä paikasta Eepi pitää eniten?
-Irkistä.

Mikä on Eepin lempiruoka?
-Savustettu lohi

Mikä on Eepin lempilelu?
-Hilpeys

Mikä on Eepin lempieläin?
-Rapu

Kumpi on viisaampi, Eepi vai minä?
-Riippuu tilanteesta, useammin kyllä jälkimmäinen.

Onko Eepi viisas?
-Se riippuu siitä kenen näkökulmasta asiaa tarkastelet.

Kuinka viisas Eepi on?
-ÄO on 95.

Mistä leikistä Eepi pitää?
-Baarista.

Millainen häntä Eepillä on?
-Se vois kyllä suoraan sanoen vetää ittensä jojoks, mä en kestä sitä.

Onko Eepi paras?
-Pikkulinnut kertoivat että on.

Terkkuja Eepiltä!
-Nyt mulla on vähän kiire, olisiko sulla kysymyksiä vielä?

Ei ollut muuta kysyttävää. Kiitos oi Suuri Oraakkeli kun viisastit minua!
-Ole hyvä.

Ja tällaisen nimen Titteligeneraattori antoi Eepille;
Eepi = eltaantunut epäsiisti piikikäs idiootti

Ja lopuksi Pirunpaljastin....

Varo! “Eepi” on Saatanan salajuoni.

  • Kullekin kirjaimelle annetaan numeerinen arvo aakkosjärjestyksen mukaan. A = 1, B = 2, C = 3 jne. “eepi” saa arvot 5, 5, 16, 9.
  • Lasketaan sanan “eepi” vokaalien summa, saadaan 19.
  • Lasketaan sanan “eepi” konsonanttien summa, saadaan 16.
  • Vokaalien summa 19 käännetään ympäri luvuksi 91, koska hepreaa kirjoitetaan oikealta vasemmalle
  • Konsonanttien summa 16 käännetään ympäri luvuksi 61, koska hepreaa kirjoitetaan oikealta vasemmalle.
  • Vokaalien pistemäärä 91 kerrotaan luvulla 10, koska luku 10 kuvaa Raamatussa järjestystä, lakia ja vastuuta. Tuloksi saadaan 910.
  • Konsonanttien pistemäärä 61 kerrotaan luvulla 4, koska Raamatussa on neljä evankeliumua; Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Tuloksi saadaan 244.
  • Konsonanttien pistemäärä 244 vähennetään vokaalien pistemäärästä 910. Erotukseksi saadaan 666.
  • Luku 666 on Pedon luku Johanneksen Ilmestyskirjan mukaan.
  • “Eepi” on Peto.



“Eepi” on Perkele ja Pelsepuupi, itse Vanha Vihtahousu!
Karta sitä kaikin keinoin!

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Lumihirmu

Ja jälleen kuvia lenkiltä :D Tänä aamuna käytiin taas oikein kiva, pitkä lenkki, ja Eepi sai riehua sydämensä kyllyydestä. Eepin touhuja on muuten tosi hauska katsella, se kun ei pelkää kylmää lunta joten hyppii riemuissaan lumihankien keskellä!


Lelun perään juoksee.. :D


....Tyhmyri. En todellakaan ymmärrä miten se onnistui tekemään tuon..


Eepi ei näköjään ymmärrä itsekään miten noin pääsi käymään.. :'D


Tais se tilanne potuttaa, ainakin ilmeestä päätellen.


Osui ja upposi!


Löytyihän se sieltä :3


Superloikka!





Hurmurin hymy...


Ja lopuksi tällainen vauhtikuva :D

lauantai 19. helmikuuta 2011

Rento lauantai

Hei taas!
Tänään meillä oli Eepin kanssa oikein mukava aamu.
Aluksi tosin näytti siltä, että taitaa se perintäinen lauantaiaamun pitkä lenkki jäädä väliin, kun taivas oli ihan harmaa ja pilvien peitossa. Täsmäsääkin lupasi koko päiväksi pilvistä. Ei siis kovin inspiroiva keli olla jäällä paria tuntia!
Mutta eihän se sää aina osu oikeaan, luojan kiitos. Pilvet nimittäin väistyivät ja aurinkokin rupesi paistamaan (tällä hetkellä taivaalla ei ole muuten pilvenhattaraakaan!), joten pistin oitis ulkovaatteet päälle ja lähdin käyttämään Eepiä lenkillä.
Koska nyt oli harvinaisen lämmintä, -15, juhlistimme sitä harvinaisen pitkällä lenkillä. Nyt kun on ollut sellaisia yli -30 asteen pakkasia, niin tuo 15 asteen heitto tosiaan tuntuu siltä kuin ulkona olisi jo kevät tuloillaan.
Lähdimme Eepin kanssa menemään hieman eri reittiä kuin yleensä. Eepi sai olla lähes koko ajan vapaana, mistä se tietenkin oli riemuissaan. "Riemuissaan" on oikeastaan hyvin lievä ilmaisu sille, miten Eepi nautti tuosta vapaudentunteestaan. Koko suuri jää käytössä ja rajattomasti lunta, ei ihme että sillä oli hauskaa!
Eepi hyppelehti lumikasoissa ja juoksi päättömästi sinne ja tänne. Välillä se juoksi luokseni tarkistamaan, että olin varmasti paikalla.

Yhdessä välissä vastaan tuli 2 ihmistä koiransa kanssa. Kutsuin Eepin luokse, ja se tuli nätisti (ei ollut vielä huomannut koiraa). Otin Eepin hihnaan, ja vaihdoimme suuntaa. Tässä välissä Eepi huomasi koiran, ja yritti vähän vetää sinne päin, mutta lopetti sen pian. Ihme! Kävelimme pienen saaren taakse, jossa päästin Eepin jälleen vapaaksi. Pelkäsin vähän, että jos Eepi juoksee takaisin sinne missä koira oli, mutta pelko osoittautui ihan turhaksi, Eepi pysyi nätisti lähettyvilläni ja juoksenteli tuttuun tapaansa lumihankien keskellä.
Kun olimme olleet jäällä puolitoista tuntia, alkoi minulla tulla hieman kylmä joten lähdimme menemään takaisin.
Olimme lähellä rantaa, kun Eepi sai jonkun "hepulin" ja lähti juoksemaan tietä kohti (siitä ei kulje autoja, mutta vie asutukselle päin), ilmeisesti sen vuoksi koska siellä lähettyvillä asuva koira piti haukkumekkalaa.
Huusin Eepiä tulemaan takaisin, mutta sitä ilmeisesti kiinnosti kaikki muu kuin tyhmä omistaja joka yritti houkutella tulemaan luokse namujen avulla...
Niinpä minä vaihdoin taktiikkaa. Käänsin Eepille selkäni, ja jatkoin kulkemista eteenpäin. En katsonutkaan taakseni, ja toivoin itsekseni että tämä toimisi.
Ja toimihan se. Kohta kuulin takaani juoksuaskelia, ja sitten Eepi pyyhälsi häntä heiluen vierelleni. Jes! Istuimme vähän aikaa lumipenkassa, katseltiin kun kelkkoja meni jäällä. Silittelin Eepiä, ja se nuoli välillä naamaani. Hienon hetken pilasi se, että takamus uhkasi jäätyä. Niinpä otin Eepin kiinni, ja jatkoimme matkaa.
Kun olimme melkein perillä, vastaan tuli joku hiihtäjä. Eepi yritti vetää sen luo, mutta otin Eepin hihnan tiukalle ja menimme sivuun että hiihtäjä voisi ohittaa meidät. Kun hiihtäjämummeli oli siinä kohdalla, kävimme pienen keskustelun (h-hiihtäjä, m-minä).

H-Yrittääkös se viedä?
M- Vähän, harjoitellaan vielä ohittamista.
H-Näköjään, minäkin tässä harjoittelen hiihtämistä, ei suksi luista ihan yhtä hyvin kuin viimevuonna!
M- Nyt onkin sitten hyvä ruveta taas harjoittelemaan, kun ei ole pakkasta.
H- Mutta mikäs tuo on? Karjalankarhukoira?
M-Jämtlanninpystykorva, siitä tulee hirvikoira. Ihan pentu vielä, siksi sillä on käytöstavat hakusessa.
H-Jämtlanninpystykorva... (sanoo Eepille) No, elä ole hankala hoitajallesi!

Tuon pienen keskustelun jälkeen jatkettiin Eepin kanssa matkaa kotiin. Ja sain olla ylpeä Eepistä, se istui koko keskustelun ajan vierelläni eikä yrittänyt enää mennä hiihtäjän luo! Ehkä oppi alkaa mennä perille :D Kuulemisiin!

Pst, tässä vielä vähän kuvia lenkiltä...



Kukkulan kruunaamaton kuningas!


Rakennekuva, 9½ kk.


Oli kiire mamin luo!


Istuttiin Eepin kanssa hangessa ja tiirailtiin kelkkoja, Eepillä taisi aurinko häikäistä silmään...

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Koiratanssia ja kuvia

Anteeksi kurja otsikointi! Mutta valitettavasti en pysty nyt parempaan, aivot lienevät jumissa. Joka tapauksessa, otsikossa kiteytyykin tämän blogipäivityksen aihe(et).

Olemme siis alkaneet harrastamaan Eepin kanssa koiratanssia. Tai noh, yritys on ainakin kova! Treenaamme täällä kotona, ja kuviot ovatkin jo aikalailla selvillä. Onneksi Eepi on nopea oppimaan! Hyödynnän tanssissa Eepin oppimia vanhoja temppuja, joista tuo "tanssi" sitten koostuukin suurimmaksi osaksi.
Ollaan päästy jo alkuun, vaikka se lieneekin ulkopuolisen silmin katsottuna aika säälittävää touhua... Mutta hei, pakko se on jostain aloittaa! Tänään olen pitänyt jo 3 treenikertaa, välissä tietenkin pitkät leikki,-ja riehumistauot niin Eepi jaksaa keskittyä. Ja kyllä tuo koira näyttää tykkäävän.
Sitten kun olemme saaneet tuon harjoittelun edistymään niin että se ei enää näytä amatöörimäiseltä heilumiselta, niin voisin ladata tänne videonkin touhusta... Okei, eli video tulee nähtäväksi parin vuoden päästä, jos silloinkaan ;)

Niin ja, minähän lupasin kuviakin! Tässä siis viime lauantain lenkiltä kuvia. Eepi sai taas riehua jäällä, ja siitä saikin otettua varsin mainioita kuvia.



Muka hieno katse kaukaisuuteen...


Innostuin leikkimään Eepin kanssa :'D


Eh?


Jäniskoikkakenguruloikka :D


Graur. Aika pahan näköiset hampaat.


Ja lumi lentää, jälleen...


Se nyt vaan on niin urvelon näkönen :D





Rakastan tuota nassua! Sehän hymyilee, ihan selvästi, eikös?


Ei niin sulava ballerina...


Vielä lopuksi tuollainen mahtava, jämttimäinen hymy :)

maanantai 14. helmikuuta 2011

Taisteluarpi

Eepi sai ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen "taisteluarpensa".
Tapaus sattui eilen illalla. Tapahtumat kulkivat yksinkertaisuudessaan näin;
Luna söi luuta -> Eepi meni liian lähelle Lunaa-> Luna sai tarpeekseen ja hyökkäsi Eepin kimppuun puraisten sitä kuonosta.
Minä istuin huoneessani lukemassa kirjaa, autuaan tietämättömänä tästä kaikesta. Kuulinhan minä kun Eepi vinkaisi, mutta luulin että joku on astunut sen hännän päälle, enkä kiinnittänyt asiaan enempää huomiota.
Kuitenkin, kun tulin huoneestani ja kävin rapsuttamassa Eepiä, huomasin verta valuvan haavan. Kysyin oitis muilta mitä on tapahtunut, ja vaikka olin aiemmin ollut Eepille vähän kiukkuinen ja sen vuoksi kylmä (huomaa edellinen blogiteksti), "äidinvastoni" saivat vallan ja rupesin hössöttämään Eepin ympärillä.
Oli varmasti aikamoinen näky... Istuin keittiön lattialla, lähes 30 kiloinen, suden näköinen koiranmötkäle sylissä. Eepi makasi jalkojeni päällä, ja kannattelin sen suurta päätä toisella kädelläni ja toisella kädellä puhdistin haavaa. Eepillä oli silmät kiinni, ja se raotti silmiään vain vilkaistakseen minua välillä. Kerran se huokaisi, oikein, oikein raskaasti ja sen katse tuntui kysyvän; "Miten tässä nyt näin kävi...?"

Tänään haava näyttää jo paremmalta, ei vuoda ja siinä on suht siisti rupi. Kuitenkin, sunnuntain mätsäreihin ei taida olla enää asiaa... Ensi kerralla sitten. Harmittaa vähän, kun noiden oli tarkoitus olla meidän ekat mätsärit, mutta sitten ei päästäkkään. On se kohtalo kummallinen, kun juuri nyt halusi Eepille tuon haavan antaa....

perjantai 11. helmikuuta 2011

"Typerä idiootti herneaivo ääliö koira"

....Eli Eepi.
Ja tämä on niitä päiviä, kun tuo otus ei jaksa millään käyttäytyä kunnolla. Lenkitys oli kamalaa, kun koira vaan veti ja syöksähteli puolelta toiselle. Mihin katosi taito kävellä nätisti?!? Eilenkin tuo käveli mallikelpoisesti vierellä, otti katsekontaktia ja kun koiran nähdessään rupesi hieman vetämään, niin tuli kuitenkin kutsusta vierelle ja istui maahan+katsoi minua. Ja miten ylpeä olinkaan!
Mutta nyt tuo oli kuin hirviö koiran vaatteissa. Äh! Tällaisina hetkinä tekisi mieli tehdä tuosta elukasta kinttaat ja karvalakki.

Mokoma otus.

torstai 10. helmikuuta 2011

Turvakoira

Täytyy aluksi sanoa, että halveksin niitä ihmisiä jotka ottavat koiran munanjatkeeksi tai turvaksi. "Mitä isompi koira, sitä kovempi (tai turvallisempi olo)" lienee joku motto nykyisin, kun niin usein otetaan koira väärästä syystä. Joten korostan tätä nyt tässä alussa, ettei kukaan vaan luule että olen tällä; "jee mulla on iso koira joka suojelee mua ja rökittee tejät"-asenteella liikkeellä ;)

Mutta, asiaan.
Silloin kun Eepiä ei ollut, ja meillä oli vielä rakas Jane cavalier luonamme, en uskaltanut liikkua pimeällä. Pelkään pimeää, joten lenkitys illalla... Ei kiitos! Ja pelkään kuollakseni humalaisia ja raiskareita (jotka minun mielikuvissani liikkuvat pimeällä), joten niiden pelossa en halunnut lähteä lenkille. Pieni cavalier kun ei olisi tuonut kovin mahtavaa turvallisuuden tunnetta...
Niin, se oli silloin.
Ja nyt on Eepi. Iso, lihaksikas, 25 kiloinen, hallitsematonta energiaa pursuava koira, jota monet eivät enää usko pennuksi. Ja kas kummaa, nyt iltalenkit ovat mieluisia!
Eepin kanssa en osaa pelätä niin paljoa. Eihän kukaan täysjärkinen tulisi uhittelemaan, kun kävelee tuollaisen koiran kanssa, eihän?

Eepin ansiosta olen päässyt jo suht hyvin pelostani liikkua pimeällä. Uskallan jopa liikkua iltaisin metsässä (ennen se oli ehdoton ei!), vaikkakin huutelen siellä kaikkea typerää "pelotellakseni mahdollisia kimppuun hyökkääjiä".
Nytkin kun kävimme lenkillä ja oikaisimme metsän poikki, kailotin kovalla äänellä kaikkea tämän kaltaista; "On se hyvä että on näin iso koira! Vaikka olet sinä Eepi vähän turhan vahva, ja kun olet tuollainen agressiivinen luonne! Eilenkin taas hyökkäsit sen naapurin kimppuun, ja nyt se on sairaalassa..." jne...

Jos tuolla huutelulla ei ole muuta vaikutusta, niin ainakin sen kuulija saa makeat naurut. Luullakseni. Ellei se raukka sitten ota tosissaan :)

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Täällä taas!

Suomessa ollaan. Tyhmä, ankea, luminen ja kylmä Suomi... Olenhan jo ollut täällä torstaista asti, mutta en ole vieläkään tottunut täysin. Jotenkin toivon että ikkunasta katsoessa näkisi punaisia puhelinkoppeja, lumettomat kadut ja hassuja kerrosbusseja... Mutta nyt asiaan, olen pälpättänyt ihan tarpeeksi, siirrytään aiheeseen eli Eepiin!

Kaikilla ihmisillä on joskus päiviä, kun ei vaan jaksa. Eikö? Ja tämä päivä on minulle sellainen. Aamulla herätessäni ei vaan jaksanut nousta ylös. Makasin siinä lähes 2 tuntia tuijottaen kattoa. Aikamoista koomailua... Nyt lukija tietenkin miettii, miten tämä liittyy Eepiin. Noh... Äitini nimittäin taisi olla sitä mieltä, että olin "nukkunut" ihan tarpeeksi, joten päästi Eepin huoneeseeni!
Rakkautta pursuava koira hyppäsi oitis sänkyyni, vallaten siitä lähes puolet. Se ryntäsi luokseni koko ruumis hervottomasti hytkyen, ja häntä oli kuin tuulimylly... Eepi nuoli koko naamani ja kaulani minun kikattaessa hysteerisesti, ja työnsä tehtyään se rojahti vielä hetkeksi sängylle, jonka jälkeen se loikki huoneesta pois.
Että sellainen pusupoika täällä... Sain sentään noustua ylös, ja ajattelin että kuvaan pari Eepin uutta temppua. Tässä tämänhetkinen temppulista;

-Istu (myös merkistä)
-Maahan (myös merkistä)
-Ei
-Kanna (annan jonkun tavaran ja Eepi kantaa sitä, kunnes käsken päästää irti)
-Irti
-Nouda
-Tänne (tulee luokse myös pillin äänestä)
-Paikka
-Seiso
-Anna tassu
-Toinen (antaa molemmat tassut)
-Tassut (nostaa molemmat tassut ilmaan)
-Ympäri (pyörähtää ympäri)
-Rukoile (nostaa tassut ja pään esim. tuolille, ja pitää paikoillaan kunnes sanon 'aamen')
-Kieri (harjoitellaan!!)

Ehdotelkaa uusia temppuja jos tulee mieleen!

Lukijat