Mikä kumma siinä on...

Että hirvikoiran pitäisi olla heti valmis? Täydellinen paketti, joka heti metsälle päästyään löytää hirven, seuraa tiiviisti, pysäyttää taitavasti ja haukkuu loistavasti? Ja auta armias, jos jollekin toiselle hirvikoiran omistajalle myöntää, että koira ei ole vielä haukkunut hirviä... "Meidän Musti jo ensimmäisellä kerrallaan seurasi hirveä 4 tuntia ja haukkui niin että kaira kaikui! Kyllä se on oikea hirvikoira! Kyllä sen koirasta huomaa, milloin on hyvä hirvikoira ja milloin ei. Ei Mustikaan ole mikään sylipuudeli, sillä on selvästi vaistot tallella... Ei sitä pidä hirvikoiraa pilata liialla lellimisellä, yms yms yms..."

Hyvin, hyvin ärsyttävää. Eihän mistään agi-kentästäkään voi ensimmäisellä kerralla suoriutua täydellisesti, tarvitaan paljon harjoittelua ja kärsivällisyyttä.

Eepiä käytetään nyt metsällä niin paljon kuin ehtii. Itselläni ei ole mikään kiire tuon metsästämisen kanssa, olen varautunut siihen että oppimiseen menee jopa vuosia.
Toistaiseksi en oikein tiedä miten suhtautua noihin hirvimiehiin joiden koirat ovat heti kotiuduttuaan valmiita hirvenhaukkujia ja oikeita mestari-vuffeja, ja joiden mukaan koira on pilalla jos se osaa temppuja. Niiden mukaanhan olen pilannut Eepin täysin.
Mutta Eepi menee "pilalle" siitä että sitä hellitään ja se osaa temppuja, niin sitten olkoot pilalla. Ensisijaisesti se on perheenjäsen, eikä sen arvo vähene minun silmissäni vaikka siitä ei hirvikoiraa tulisikaan.
Sääliksi käy niitä koiria jotka otetaan luullen että koira lähtee heti metsään päästyään intopallona hirvien perään. Liian usein löytyy "myydään 2-v haukkumaton hirvikoira"-ilmoituksia.
Tuota kohtaloa ei Eepille tule.

Tekemisen puutetta

Toissapäivänä oli sitten viimeinen näyttelykurssi. Tällä kertaa meidän lisäksemme oli vain nuori collie-poika. Toisaalta se oli hyvä, sillä saatiin tosi paljon avustusta ohjaajalta.

Eepi oli juuri tullut mökiltä (poika oli viikonlopun metsällä, kävi jopa ajattamassa hirviä mutta ei saanut pyshtymään), ja oli ihan sippi. Siksi varsinkaan alussa se ei jaksanut keskittyä. Yleensä jos Eepi on väsynyt, en rupea sen kanssa treenaamaan, mutta näyttelykurssille halusin kuitenkin mennä. Loppupuolella Eepi innostui uudestaan ja meillä meni paljon paremmin.

Ai niin, jostain syystä collie on koko kurssin ajan pitänyt Eepiä palvonnan kohteenaan. Eepihän on siitä ollut ihan hämillään. Tällä kertaa annettiin koirien tauolla juoksennella hallissa keskenään, ja sehän oli molemmista niin kivaa! Ja oli mahtavan näköistä kun ne pyörivät, syöksähtelivät, juoksivat, hyppivät, heittäytyivät selälleen, nuolivat toistensa naamaa ja korvia... Pikku homppelipojat. Toivottavasti nähdään collie-pojua vielä jossain, muuten Eepin sydän särkyy.

Vähän mietityttää että mitä me nyt ruvetaan tekemään, kun kurssi on ollut aika pitkään se viikon kohokohta. Sellainen kiva yhteinen harrastus, jonne oli aina kiva mennä. Ja nyt se loppui. Pitää keksiä jotain uutta tekemistä... Tarkoituksena on kyllä opetella uusi tanssi Eepin kanssa, sillä ensimmäinen menee jo hyvin. En vain ole vielä keksinyt sopivaa musiikkia.

Ehdotuksia otetaan vastaan! :)