Juhannus

Hei pitkästä aikaa! Hitsi, olenpas ollut laiska päivittämään. Siihen tulee nyt muutos, tästä hetkestä alkaen.
Juhannus vietettiin perinteisesti mökillä. Eepi nautti siitä että sai olla ulkona ja aikalailla huomion keskipisteenä (serkun 7.v lapsi rakastaa Eepiä!), mitä nyt mäkärät vähän kiusasivat.
Eepi on muuten tulossa vähän aikuismaisemmaksi. Luonne tuntuu tasoittuneen, eikä se ole pitkään aikaan kyseenalaistanut paikkaani johtajana. Jes!
Lisäksi Eepi tottelee nyt muitakin paremmin. Se totteli serkun lastakin, ennen Eepi nimittäin katseli kokemattomempia koiran käsittelijöitä lähes halveksuvasti. "Hah, luuletko että minä sinua tottelen?"-asenne on vaihtunut "Okei, teen tän, tuon herkkupalan takia nimittäin.."-asenteeseen. Jos käsittelijä on kokematon, Eepi jättää välillä (tahallaan) tottelematta. Silloin se katsoo minuun kuin kysyen vahvistusta, tai vaihtoehtoisesti käpsyttelee jalkojeni juureen istumaan.
Oma paikkani on Eepin näkökulmasta ilmeisesti 1-pomo, jota se tottelee yleensä tehokkaimmin. Esimerkkinä: kun Eepi oli olohuoneessa veljeni kanssa, Eepi hyppäsi sohvalle. Kun veljeni komensi Eepiä alas, se ei liikahtanutkaan. Kun minä astuin huoneeseen, tarvi vain kerran komentaa niin Eepi hyppäsi lattialle.
Se, että minulla on nyt selvä rooli Eepin "pomona", on vain vahvistanut minun ja Eepin välistä suhdetta. Elämä tuntuu paljon helpommalta ilman Eepin uhmailua. Ja Eepi on lopullisesti vahvistanut paikkansa parhaana ystävänäni, kuten koiran pitääkin :)

Tässä sitten vähän kuvia juhannuksesta ja sitä edeltävästä ajasta:


Kiri kaivaa, Eepi ihmettelee.






Rakenne nyt.


Luna ja Eepi autossa möllöttämässä..


Mikä hylje tuo onkaan! :D


Mökin pihassa.




Sillalla katsomassa Tammea.




Joki on jännä...


"Uh???"




Ikkunan läpi kuvattu raato.






"Yääk, mikä mul on suussa..."


"Haa, ja nyt voi taas hymyillä!"




Eepi sai palloilla veljeni kanssa, näytti olevan kivaa.. molemmilla!

Maailman kamalin piski

Anteeksi kun en ole päivittänyt pitkään aikaan! Ja se johtuu silkasta laiskuudesta. Anteeksi. Korvaan tämän epätavallisen suurella määrällä kuvia!

Kesäloman alku on mennyt ihan mukavasti, ollaan käyty Eepin kanssa joka päivä rannalla, kiitos kamalien hellelukemien. Onneksi Eepi tykkää kahlata ja räpiä vedessä. Olen monena päivänä yrittänyt saada Eepiä uimaan, ja eilen se viimein onnistui. Tai noh, en tiedä lasketaanko se uimiseksi, mutta jotain sen kaltaista kuitenkin!
Olin itse kahlannut niin syvälle kuin pystyin menemään niin etteivät shortsit kastuneet. Houkuttelin Eepiä namupalan avulla luokseni, ja se tuottikin sitten toivotun tuloksen. Pari pientä tassunhuitomista niin ettei jalat koskeneet pohjaan, koko selkä kastui. Vain pää ja häntä pysyivät kuivina. Jee!
Kamalan helteen vuoksi on ollut myös hirveitä ukkoskuuroja. Mutta onneksi Eepi ei välitä niistä. Se koira on rohkeampi kuin minä... Vaikka kuinka jyrisee, Eepi makoilee koppinsa edessä ja heiluttaa häntää. Ei mikään heikkohermoinen piski.
Viime kesänä, kun Eepi oli pentu, olin yhden ukkosmyrskyn aikana leikkinyt pihalla sateessa Eepin kanssa, jotta Eepi tottuisi ukkoseen. Oli näköjään kannattavaa, kun ei nykyisin ukkosesta hätkähdä.

Ai niin. Palataanpas otsikkoon, "maailman kamalin piski".
Eilen illalla käytin äitini kanssa Eepiä ja Lunaa lenkillä rannalla. Ihan kivasti meni, koirat saivat kahlailla ja Eepi oli suht nätisti.
Mutta sitten kun lähdettiin kotia päin... Rannalla oli kaksi tyyppiä kera kahden terrierin.
Noh, kiersimme ne mahdollisimman kaukaa, sillä Luna ei pidä muista koirista, ja Eepin käytöksessä on parantamisen varaa. Eepi yritti kiskoa koiria kohti, mutta pidin sen aisoissa. Mutta hupsistakeikkaa- toinen terrieri juoksi meitä kohti! Seuraavaksi tapahtumat etenivät nopeasti. Luna rupesi räksyttämään-> Eepi sekosi ja hyppeli terrierin lähellä-> terrieri juoksi kauemmas-> Eepi yritti seurata, vetaisi minut kumoon-> raahauduin selälläni nurmikolla jonkun matkaa huutaen ja kiroten. Sitten en oikein tiedä mitä tapahtui, mutta pääsin ylös ja sain otettua Eepin takaisin hallintaan. Huusin, kirosin ja raivosin Eepille järkyttävän paljon.
Toinen tyypeistä sai otettua terrierin niskasta kiinni ja heitti sen veteen.
Lähdettiin kävelemään kotia kohti, minä edelleen muristen Eepille. Kotona Eepi pääsi heti häkkiin, eikä minulla ole nyt mitään mielenkiintoa nähdä mokomaa elukkaa. Taitaa olla niin, että joku muu saa ruokkia pirulaisen tänään....

Jottei päivitys mene ihan negatiiviseksi, niin tässäpä näitä kuvia:


Se on tyhmä.






Rakenne, 1v 1 kk.




Koirapuistossa Eepi sai kaverin jonka kanssa kiskoa keppiä :D


" Hmm, siinä se keppi nyt olisi..."

"Mamaa, se ei anna mulle tuota keppiä!"


"ANNA SE KEPPI!!"


"Pliiiis, mä pyydän....."