Luna ja Eepi ENNEN Lunan juoksuaikaa...
Elikkäs elikkäs, aluksi pyydän anteeksi sitä etten ole pitkään aikaan kirjoitellut mitään! Minä mokoma laiskuri... Mutta ei ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa, ja nuo koulukiireetkin on mitä on. Juu, vähän selittelyn makua, muttah... Nyt asiaan!
Eepi on murkku. Ikää on 10 ja ½ kk, ja käytös samanlaista kuin pikkupentuna. Ellei sitten pahempaakin. Tuo otus ei näytä omaavan ollenkaan korvia, ja kaikki opetettu on näköjään kadonnut sen mielen syövereistä kuin tuhka tuuleen. Aarght!
Tämän (ja karkausepisodin) takia tuota ei voi pitää nyt edes vapaana. Siinä se on ennen saanut kulutettua energiavarastoansa varsin kiitettävästi, mutta entäs nyt? Olen aika neuvoton...
Pahinta koko hommassa on se, että Lunalla on juoksut. Ja tämän vuoksihan Eepi on ihan sekaisin. Ei millään malttaisi syödä, ja maailma pyörii tuon ihanaisen koiraneitokaisen ympärillä, jonka luokse Eepi haluaisi päästä hinnalla millä hyvänsä. Onneksi verkko erottaa noiden kahden romanssin... Mutta Eepi uikuttaa lohduttomasti häkissään ja tuijottelee tiiviisti Lunan puolelle.
Noh, tilanne ei tuosta voi pahemmaksi mennä. Vai voiko? Kyllä voi. Naapurin koirallakin on nimittäin juoksut! Joten nyt Eepi ravaa pitkin häkkiä, välillä katselee naapurin koiraa ja välillä Lunaa. Ja luonnollisesti tämä saa Eepin pienen pään ihan sekaisin.
Äitini ja eräs hoidossa ollut pikkupoika saivat todistaa huvittavaa näkyä, kun Eepi oli tuon häkissä ravaamisen jälkeen pysähtynyt ja ulissut oikein lohduttomalla äänellä; "VOIVOIVOIVOI..." Oli takuulla ollut naurussa pidättelemistä!
Nyt vain odotellaan että Lunalta loppuisi juoksut, niin tulisi jotain tolkkua tämänkin talon eloon. Niin että Luna olisi oma, äksy itsensä, ja Eepi keskittyisi Lunan kiusaamiseen eikä liehakoimiseen.
Muuten.. Jos joskus vielä valitan sitä, kun Eepi kiusaa Lunaa, niin muistuttakaa minua tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti