Taisteluarpi, osa 2

Otsikosta voi jälleen vähän päätellä tämän päivityksen sisällön. Valitettavasti Eepi kantaa uutta taisteluarpea kehossaan, tällä kertaa kaulassa. "Miten siinä nyt noin kävi?"-on kysymys joka varmaan joka lukijalla käy mielessä. Noh, tässä tulee selitys. Varoitus, sisältää koiravauvan vihaisen mamin katkeraa tekstiä sekä mahdollisesti kiroilua!

Elikkäs, lähdimme maanantaina koirapuistoilemaan, seurana jälleen kaverini ja hänen koiransa Kiri.
Saapuessamme koirapuistoon siellä oli joku mies sakasanpaimenkoira uroksen kera. Hetihän se tuli huomattua, että mies oli kännissä kuin käki. Oltiin siinä kuitenkin vähän aikaa, kun katseltiin miten koirat tulee toimeen. Saksanpaimenkoira yritti koko ajan päästä Kirin selkään (Kiri on siis leikattu uros), ja känniääliö vain naureskeli että kohta tuleepi pentuja, vaikka sanottiin että luojan kiitos ei tule kun Kiri on UROS.
Eepistä tuo saksanpaimenkoira ei pitänyt, ärähti kun Eepi yritti tulla tutustumaan.
Ukko heitteli pari namua Eepille ja Kirille, mistä tyyppi sai murhaavan silmäyksen, sillä itse en pidä siitä että toisen koiralle annetaan nameja ilman omistajan lupaa. Eihän sitä tiedä jos koira on vaikka allerginen vehnälle....
Kohta sinne tuli uusi uroskoira. Saksanpaimenkoira ihastui tuohon uuteen tulokkaaseen, ja yritti sitten ahdistella sitä. Tästä ei toinen uroskoira pitänyt, joten noiden kahden välillä oli koko ajan pientä kitkaa. Noh, sitten uusi uros hoksasi Kirin, ja sekin rupesi jahtaamaan sitä. Nyt Kirin perässä oli kaksi koiraa, ja Eepi ihan ihmeissään. Se ei uskaltanut mennä lähelle, pysyi vain jalkojeni juuressa, katseli Kiriin päin ja vikisi välillä.
Jonkun ajan päästä toinen uros lähti, sen omistaja oli tarkkaillut tilannetta vierellä ja kaiketi tajusi että saksanpaimenkoira ja hänen koiransa eivät mahtuneet samaan puistoon.
Nyt Kiri oli taas saksanpaimenkoiran ahdisteltavana. Me olimme puiston puolivälissä, seefferin omistaja taas istuskeli puiston alkupäässä eikä vilkaissutkaan koiraansa päin.
Seefferi oli koko ajan Kirin kimpussa, eikä välittänyt siitä että Kiri ärähteli koiran lähentely-yrityksille. Tässäkin vaiheessa Eepi oli koko ajan minun jaloissani pyörimässä. Kiri yritti hakea turvaa omistajastaan, mutta sakemmanni ei jättänyt sitä rauhaan.
Kun tuota oli jatkunut parikymmentä pitkää minuuttia, kävi kaverini puhumassa saksanpaimenkoiran omistajalle. Pyysi että pitäisi sitä vähän silmällä, kun ahdisteli Kiriä. Vastaus; "Ei se ahdistele, nehän vaan leikkii!" Noh, eihän siinä mitään tapahtunut, homma jatkui samanlaisena.
Suunnilleen kymmenen minuutin päästä tyyppi vaivautui tulemaan sinne missä me oli. Yritti kutsua koiraa luokse, mutta ei tullut. Sitten ukko yritti napata koiransa kiinni, mutta se vaan siirtyi takaisin Kirin luo. Sitten tapahtumat etenivätkin nopeasti.
Kiri astui kaverini ja minun luo, missä Eepi makoili jaloissani-> seefferi seurasi perässä, huomasi Eepin-> hyökkää salamannopeasti Eepin kimppuun.
Eepi yritti juosta pakoon, mutta koira hyökkäsi peräpäähän kiinni, tarttui turkista ja ravisteli niin että karvat pöllysivät. Koiran omistaja oli kuin Ö aapisen nurkassa, ei vaivautunut tekemään mitään. Raivostuin niin pahasti, että huusin "Saatana et koske mun koiraan!! Irrota tuo piski Eepistä!" Noh, mitä tekee ukkeli? Käskee koiraansa päästämään irti. Tehokasta. Tässä välissä piski oli jo Eepin kurkussa kiinni, ja melkein potkaisin sitä, kun seefferin omistaja yrittää viimein ottaa koiransa kiinni. Lopulta saikin.
Tarkistin että oliko Eepillä haavoja näkyvissä, ei ollut. Vain karvatuppoja oli irronnut. Rauhoittelin Eepiä kun kaverini raivosi sakemmannin omistajalle.
Koottuja paloja keskustelusta, k=kaveri, kk=kännikala, m=minä ;

kk="Rauha, rauha, eihän tässä mitään käynyt! *nimi* on kiltti koira, ei se hyökkää kimppuun!"

k= Jos Eepille nyt tuli jotain, niin sinä saat maksaa eläinlääkärikulut!
kk= Minä? Eihän se ole minun koira! Eikä minun koira mitään tehnyt, *koiran nimi* ei ikinä hyökkää kenenkään kimppuun!
k= No äsken kuule hyökkäsi, ja sinä maksat mahdolliset eläinlääkärilaskut.
kk= SINUN koira se on! Ja tyttö hyvä, *koiran nimi* oli täällä ensin! Te NÄITTE että me oltiin täällä *koiran nimen* kanssa, oisitte kääntyneet pois! Oltiin täällä ensin! Eikä tää edes ole minun koira, vaan minun kaverin!
m= Ei kuule tiedetty että se on hullu joka käy muiden kimppuun, parempi ois viedä täältä pois ennenkun sattuu uusi vahinko...
kk= Ei *koiran nimi* ole hullu! Eihän se ole mitään tehnyt! Te kyllä näitte että oltiin täällä ensin, ei olla mihinkään lähdössä! *jatkaa inttämistä*...

kk= Eihän se mitään haittaa jos turkista otti vähän kiinni, kun tuolla on karvanlähtöaika!

kk= TYTÖT TYTÖT, minä vanhempana ja viisaampana kyllä tiedän nämä koira-asiat...

kk= Ei me olla *koiran nimen* kanssa lähdössä, kun ei se ole mitään tehny. No niin, siinä on hihna *antaa Kirin hihnan joka oli maassa*, ei tarvi mesota.

Ja känniääliö siis puhui lähes koko ajan, selvitti kuinka koira on NIIN kiltti, ei hyökännyt, he olivat puistossa ensin jne...
Noh, kaveri oli sen verran kiihtyneenä, että otin ohjat omiin käsiini ja lähdettiin pois. Tyyppi jäi sinne koiransa kanssa. Lähdettiin vastapäätä olevan kaupan parkkipaikalle, soitettiin kyydit ja jäätiin odottelemaan. Minä silittelin Eepiä, ja sitten huomasin sen; pistohaava kaulassa! Verta tuli, ei ollut mikään perus pintanaarmu vaan kunnon pisto.
Säikähdin niin pahasti, että rupesin melkein pillittämään, mutta sain hillittyä itseni. Siinä tilanteessa olisin voinut mennä hirttämään känniläisen sekä sen koiran vaikka samantien.

Kaverin kyyti tuli ensin, itse jäin vielä odottelemaan. Samalla känniääliö tuli koirineen pois puistosta, tyyppi jätti koiransa kaupan pihalle odottelemaan kun itse meni kauppaan.
Kun äiti ja veli tulivat hakemaan minut, näytin heti autoon astuessa käteni joissa oli veritahroja Eepistä, ja selitin koko jutun. Näytin myös pistohaavan Eepin kaulassa.
Juuri silloin tyyppi tuli kaupasta, ja äiti ajoi auton ukon eteen. Juttelivat siinä jonkun aikaa, eikä ukko millään uskonut että sen koira oli hyökännyt Eepin kimppuun. Vasta kun äiti näytti haavan Eepin kaulassa, ukko uskoi.
Kännikala selitteli ummet ja lammet siitä, että "tytöt häsläsivät", ja "koirat vaan vähän selvitteli välejään", "Me oltiin *koiran nimen* kanssa puistossa ensin, ja tytöt tuli sitten sinne koiriensa kanssa häiritsemään"...
Ei se keskustelu siitä edennyt, lähdettiin menemään. Ukko kehtasi vielä vilkuttaa... Itse olin niin tuohtuneena, että näytin nyrkkiä. Johan ukko näytti hämmentyneeltä..

Kotona puhdistettiin Eepin haava, lakkasi pian vuotamasta. Nyt siinä on rupi. Saas nähdä milloin uskalletaan seuraavan kerran koirapuistoon... Noh, ainakin yksi asia on varma. Jos siellä on koiranomistaja kännissä, niin tulee äkkilähtö paikalta.

Toivotaan ettei Eepillä nyt jäänyt mitään traumoja tapahtuneesta...